Time is running out

Tunnit loppuvat kesken vuorokaudestani. Pitäisi ehtiä tekemään koulutehtäviä, lukemaan tentteihin, käymään siellä koulussa, treenaamaan, näkemään Nipsua, siivoamaan, käydä kaupungilla, nukkua, ostaa ruokaa, syödä... No tuo viimeinen onkin varmaan ainut asia jolle minulla tuntuu olevan aikaa.

AHDISTAA

Nipsu ei ole nyt luonani vaan joudun nukkumaan ensimmäistä kertaa tällä viikolla yksin.. en pidä siitä. en yhtään. Mia kuiskii korvaani kun olen yksin

"juokse kauppaan, käytä kaikki rahasi ja oksenna aivosi pellolle"

En anna sille periksi. Minä en vittu oksenna enää ikinä. En vittu anna minkään syömishäiriön sotkea elämääni. Haluaisin mennä parvekkeelle ja huutaa, huutaa ja itkeä maailmalle tätä ahdistustani. Hoen itselleni, että kelpaan tällaisena ja olen itse asiassa ihan kivan hoikka, mutta silti petyn vaa'an lukemiin ja näen peilistä ihrakasan. Tunnen itseni epävarmaksi Nipsun edessä ja hermostun, jos hän puristaa vatsaani. Ruoka aiheuttaa syyllisyyttä.

Väsyttää ihan hirveästi, mutta tyhjä sänky ei houkuttele...

Sekavia fiiliksiä

Join liikaa viikonloppuna, eilen söin krapulassa kebabbia ja tänään valtavan pullan. Mikä minua vaivaa? Koulussa luokkakaverit valittavat kuinka ovat lihoneet kesän aikana. Niiskuneiti sanoo että hänen pitää mennä ostamaan housut - jotka mahtuisivat päälle. Haluanko joutua samaan tilanteeseen? Haluanko, että vaatteeni eivät enää mahdu päälleni? Vai haluanko, että ne tippuvat yltäni..? Käyn vaa'alla maanantaisin ja perjantaisin. Tänään aamupaino oli 51,6kg.

Ensi viikolla on kolme tenttiä, enkä koe olevani valmis. Koulu aiheuttaa vähän väliä ahdistusta, enkä haluaisi lähteä aamuisin tunneille. Muutamia luentoja olen skippaillut ja mietin vielä, menenkö kouluun huomenna ollenkaan. Nipsu ei oikein pidä siitä, että olen poissa koulusta vaikkei meillä monessa aineessa läsnäolopakkoa olekaan. Masentaa myös se, etten oikein tunnu kuuluvan mihinkään. Meidän luokassa siis. Tulemme kyllä kaikki hyvin toimeen keskenämme, mutta tietysti on muodostunut pienempiä "kuppikuntia". Minä en ole osa yhtäkään niistä. Haluaisin olla kaikkien kaveri, mutta tunnen usein oloni koulussa yksinäiseksi. Niiskuneidin käytös vaihtelee hirveästi: välillä hän on kanssani ja meillä on todella hauskaa, mutta toisaalta tuntuu joskus siltä kuin hän yrittäisi vältellä minua. Tänään hän oli jotenkin tosi ilkeällä tuulella. Aloitimme tekemään tänään yhtä ryhmätyötä ja kun tuli aika jakaantua, ei kukaan halunnut minua ryhmäänsä. Niiskuneiti ilkkui. No, löytyihän minullekin ryhmä, mutta olo oli todella kurja. Johtuiko se siitä, että olen niin huono englannissa vai että minusta ei yksinkertaisesti vain pidetä?

Onneksi Nipsu oli luonani odottamassa kun pääsin kotiin. En tiedä, miten jaksaisin ilman häntä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että hän on ainoa syyni jaksaa elää. Silti välillä mieleen putkahtaa ajatus siitä, kuinka helppoa olisi kun ei olisikaan...? Onneksi rakastan Nipsua niin paljon, että en voisi tehdä mitään typerää. Hän ei varmasti ymmärräkään kuinka paljon minulle merkitsee.

 Nipsu haluaisi kuulemma jonkun korun, ehkä kultasormuksen itselleen. Miehille sellaisia on kyllä aika vähän ja hirveästihän ne maksavat. Noh, Nipsu sitten katseli netistä vihkisormuksia, jossa pakettiin sitten kuului sekä miehen että naisen sormus. Kyseli myös, millaisista sormuksista minä pidän ja sitten tiedusteli että pitääkö sormuksen olla naiselle yllätys vai käydäänkö se yleensä ostamassa yhdessä :D Jossain vaiheessa kun kauhistelin niitä hintoja, totesi Nipsu: "mieshän maksaa molemmat sormukset". Tavallaan aihe vähän hirvitti, koska minulla ei ole mitään aikeita kihlautua ennen kuin ollaan asuttu saman katon alla hyvä tovi. Ja nythän ei siis edes vielä asuta yhdessä, vaikka paljon aikaa toistemme luona vietämmekin. Mutta en kyllä oikeastaan usko että Nipsu mitään kosintaa suunnittelisi. Ei meillä ole kiire minnekään :)

Nyt kömmin taas Nipsun kainaloon unten maille.

Uneton

Oh, when you were young
Did you ever love someone
So much you couldn't bare the thought of losing them
Well I remember the sleepless nights
When I'd lie awake
If only I could tell you how I feel

Nipsu nukkuu jo sängyssäni ja minä keitän puuroa hänelle aamupalaksi. Kesäloman jälkeen Nipsu on alkanut olemaan arkisin yötä luonani ja se on ehkä parasta ikinä, sillä ennen arki-illat menivät niin, että hän tuli muutamaksi tunniksi ja joutui lähtemään ajoissa kotiin, koska menee jo aamuyöstä töihin. Syön lähes aina aamupalaksi pikapuuroa tai veteen tehtyä neljän viljan puuroa, kun Nipsu taas pitää myslistä jogurtin kera ja karjalanpiirakoista. Niitähän minun jääkaapistani ei löydy, joten olen tarjoutunut keittämään hänelle iltaisin puuroa kattilassa maitoon. Sitä hän syö mielellään äitini tekemän mansikkahillon kera :) Minä sitten syön sen mitä puurosta jää jäljelle, mutta ilman hilloa.

Tänään oli 30. päivä oksentamatta! Olen niin iloinen ja ylpeä itsestäni. Sen jälkeen kun sairastuin bulimiaan, en ole ollut läheskään näin pitkää jaksoa oksentamatta. Minä pystyn tähän. Ihan oikeasti.

Söin tänään mielestäni ihan sopivasti, vaikka sekaan mahtui myös yksi Lidlin omenatasku. Voisin sanoa, etten olisi oikeasti edes halunnut vaan söin sen Nipsun mieliksi, mutta kyllähän se hyvältä maistui. Enkä tunne lihoneeni ainakaan tuhatta kiloa, ehkä jotain grammoja, mutta en muutu norsuksi yhdestä pullasta. Vaikka kieltämättä kun istun tässä koneella nyt alusvaatteisillani ja katselen löllömahaani, niin aikamoiselta norsulta taidan näyttää. Omissa silmissäni. Sen jälkeen kun erosin Juksusta, ei kukaan ole sanonut, että olisin läski tai ruma. Tai siis, kukaan muu kuin minä itse. Olen seurustellut Nipsun kanssa sentään jo yli vuoden ja hän kyllä muistaa aina silloin tällöin kertoa pitävänsä minua kauniina. Kehuu kuinka suloinen ja seksikäs olen, ihoni on kuulemma ihanan sileä ja pehmoinen... miksi pehmeä on minulle kirosana? Miksi en siedä pömpöttävää vatsaani tai pyöreitä reisiäni? En tiedä, en ihan totta tiedä. Toivon vain, että vaaka olisi huomenna armollinen.

Nyt taidan kömpiä Nipsun viereen kokeilemaan tulisiko uni - jos mahdun :D Sänkyni on 120 senttiä leveä, mutta Nipsu valtaa sen nukkuessaan yksin, joten siinä on aina vähän tekemistä että pääsen myös peiton alle.

Mutta se ei haittaa yhtään <3

Minä olen

...tyttö, joka syntyi yli neljäkiloisena
...tyttö, joka oli kiltti, mutta lujatahtoinen oman tiensä kulkija
...tyttö, joka oli sosiaalinen, mutta tarvitsi ympärilleen paljon tilaa
...tyttö, joka jäi joskus muiden jalkoihin
...tyttö, joka istui ruokapöydässä koskematon lautanen edessään
...tyttö, joka söi vain maustamatonta jogurttia
...tyttö, joka aloitti koulun innoissaan
...tyttö, joka sai hymytytön
...tyttö, joka menetti uskonsa jumalaan toisella luokalla
...tyttö, joka oli hankala
...tyttö, joka kantoi ystäviensä huolia

...tyttö, joka kehittyi muita nopeammin
...tyttö, joka joutui poikien silmätikuksi
...tyttö, joka koki uhkailua ja jonka koskemattomuutta loukattiin koulussa päivittäin
...tyttö, joka kuittasi kaiken naurulla, mutta kuoli sisältä
...tyttö, joka viilsi tunteakseen elävänsä
...tyttö, joka suunnitteli itsemurhaa
...tyttö, joka kääntyi sisäänpäin
...tyttö, joka istui päivät koulun jälkeen koneella
...tyttö, joka solmi ihmissuhteita netissä
...tyttö, joka rakastui poikaan toisella puolella Suomea
...tyttö, joka alkoi kaukosuhteeseen ja kihlautui 16-vuotiaana
...tyttö, joka luuli elämänsä pelastuneen

...tyttö, joka joutui jatkuvasti epäilyjen, mustasukkaisuuden ja kontrollin kohteeksi
...tyttö, joka ei saanut tehdä mitään ilman kihlatun lupaa
...tyttö, joka ahdistui jälleen
...tyttö, joka kahden vuoden suhteen jälkeen petti ja jätti (kertomatta pettämisestä)
...tyttö, joka tuli täysi-ikäiseksi
...tyttö, joka biletti täysillä, ryyppäsi ja harrasti yhden yön juttuja
...tyttö, joka sai kaksi hyvää ystävää
...tyttö, joka tapasi baarissa unelmiensa prinssin
...tyttö, joka joutuikin narsistin uhriksi
...tyttö, joka sai kuulla olevansa läski, riittämätön ja epäonnistuja
...tyttö, joka jätettiin tekstiviestillä ilman selityksiä puolen vuoden jälkeen
...tyttö, joka ei päässyt siitä yli

...tyttö, joka söi ja lihoi
...tyttö, joka raiskattiin
...tyttö, joka alkoi laihduttaa
...tyttö, jonka paino tippui nopeasti
...tyttö, joka alkoi oksentaa
...tyttö, joka valmistui ammattiin
...tyttö, joka ryyppäsi jälleen paljon
...tyttö, joka muutti toiselle paikkakunnalle
...tyttö, joka pääsi ammattikorkeakouluun
...tyttö, joka oli melkein tyytyväinen elämäänsä, mutta vihasi itseään
...tyttö, joka tapasi baarissa jälleen miehen, mutta pelkäsi
...tyttö, joka kuitenkin uskaltautui suhteeseen
...tyttö, joka ei katunut sitä

...tyttö, joka on onnellinen

En anna sen kuolla

..hetken mielijohteesta poistin kaikki edelliset postaukset. Se mielijohde oli sellainen, että en enää helvetti halua olla syömishäiriöinen. Kyllä, inhoan edelleen kehoani ja olen lihava, haluan laihtua ja olla pienempi. Mutta en halua enää ikinä oksentaa vain sen takia, että olen syönyt liikaa tai olla syömättä niin kauan että tuntuu siltä kuin taju lähtisi. Olen päättänyt parantua ennenkin, mutta aina vain palannut samaan vanhaan. Mutta eihän mulla ole mitään hävittävääkään?

Yksi on jättänyt yhtä
toinen jättänyt toista
Puhtaaseen kolmaskin jättänyt jotain
mitä aika ei poista

Rakensit ihmisen
ehkä sä suoritit sen mitä pitikin tehdä
Voiko tuo kaikki olla jotain ehjää
se on tässä se ehkä

Nyt vaienneen kertomana tarina kaunistuu
Elää kuin hengitys ikkunan pinnalla

En anna sen kuolla
sen täytyy jatkaa vaikka
kauempaa huomataan
se ei hengitä omillaan

Paljon on haudattu mitä ei tahdota nähdä
Mut niiden kosketus tuntuu se on vieläkin tässä

Mikään ei muuttunut vain muutos itse ja se miten sitä katsoo
Viimeisen jälkeen valittava se että näkee vain mitä tahtoo

Tärkeintä on että varastaa itsensä
hetkeä seuraavan tyhjyyden armoilta

En anna sen kuolla
sen täytyy jatkaa vaikka
kauempaa huomataan
se ei hengitä omillaan

Ei auta itku ei parku,
ei auta huuto, ei asuntolaina
Tuulesta riippuu mihin pöly laskeutuu

En anna sen kuolla
sen täytyy jatkaa
vaikka kauempaa huomataan
se ei hengitä omillaan

En anna sen kuolla
sen täytyy jatkaa
vaikka kauempaa huomataan
se ei hengitä omillaan