torstai 6. syyskuuta 2012

Uneton

Oh, when you were young
Did you ever love someone
So much you couldn't bare the thought of losing them
Well I remember the sleepless nights
When I'd lie awake
If only I could tell you how I feel


Nipsu nukkuu jo sängyssäni ja minä keitän puuroa hänelle aamupalaksi. Kesäloman jälkeen Nipsu on alkanut olemaan arkisin yötä luonani ja se on ehkä parasta ikinä, sillä ennen arki-illat menivät niin, että hän tuli muutamaksi tunniksi ja joutui lähtemään ajoissa kotiin, koska menee jo aamuyöstä töihin. Syön lähes aina aamupalaksi pikapuuroa tai veteen tehtyä neljän viljan puuroa, kun Nipsu taas pitää myslistä jogurtin kera ja karjalanpiirakoista. Niitähän minun jääkaapistani ei löydy, joten olen tarjoutunut keittämään hänelle iltaisin puuroa kattilassa maitoon. Sitä hän syö mielellään äitini tekemän mansikkahillon kera :) Minä sitten syön sen mitä puurosta jää jäljelle, mutta ilman hilloa.

Tänään oli 30. päivä oksentamatta! Olen niin iloinen ja ylpeä itsestäni. Sen jälkeen kun sairastuin bulimiaan, en ole ollut läheskään näin pitkää jaksoa oksentamatta. Minä pystyn tähän. Ihan oikeasti.

Söin tänään mielestäni ihan sopivasti, vaikka sekaan mahtui myös yksi Lidlin omenatasku. Voisin sanoa, etten olisi oikeasti edes halunnut vaan söin sen Nipsun mieliksi, mutta kyllähän se hyvältä maistui. Enkä tunne lihoneeni ainakaan tuhatta kiloa, ehkä jotain grammoja, mutta en muutu norsuksi yhdestä pullasta. Vaikka kieltämättä kun istun tässä koneella nyt alusvaatteisillani ja katselen löllömahaani, niin aikamoiselta norsulta taidan näyttää. Omissa silmissäni. Sen jälkeen kun erosin Juksusta, ei kukaan ole sanonut, että olisin läski tai ruma. Tai siis, kukaan muu kuin minä itse. Olen seurustellut Nipsun kanssa sentään jo yli vuoden ja hän kyllä muistaa aina silloin tällöin kertoa pitävänsä minua kauniina. Kehuu kuinka suloinen ja seksikäs olen, ihoni on kuulemma ihanan sileä ja pehmoinen... miksi pehmeä on minulle kirosana? Miksi en siedä pömpöttävää vatsaani tai pyöreitä reisiäni? En tiedä, en ihan totta tiedä. Toivon vain, että vaaka olisi huomenna armollinen.

Nyt taidan kömpiä Nipsun viereen kokeilemaan tulisiko uni - jos mahdun :D Sänkyni on 120 senttiä leveä, mutta Nipsu valtaa sen nukkuessaan yksin, joten siinä on aina vähän tekemistä että pääsen myös peiton alle.
Mutta se ei haittaa yhtään <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti