Time is running out

Tunnit loppuvat kesken vuorokaudestani. Pitäisi ehtiä tekemään koulutehtäviä, lukemaan tentteihin, käymään siellä koulussa, treenaamaan, näkemään Nipsua, siivoamaan, käydä kaupungilla, nukkua, ostaa ruokaa, syödä... No tuo viimeinen onkin varmaan ainut asia jolle minulla tuntuu olevan aikaa.

AHDISTAA

Nipsu ei ole nyt luonani vaan joudun nukkumaan ensimmäistä kertaa tällä viikolla yksin.. en pidä siitä. en yhtään. Mia kuiskii korvaani kun olen yksin

"juokse kauppaan, käytä kaikki rahasi ja oksenna aivosi pellolle"

En anna sille periksi. Minä en vittu oksenna enää ikinä. En vittu anna minkään syömishäiriön sotkea elämääni. Haluaisin mennä parvekkeelle ja huutaa, huutaa ja itkeä maailmalle tätä ahdistustani. Hoen itselleni, että kelpaan tällaisena ja olen itse asiassa ihan kivan hoikka, mutta silti petyn vaa'an lukemiin ja näen peilistä ihrakasan. Tunnen itseni epävarmaksi Nipsun edessä ja hermostun, jos hän puristaa vatsaani. Ruoka aiheuttaa syyllisyyttä.

Väsyttää ihan hirveästi, mutta tyhjä sänky ei houkuttele...